Yläaste oli erittäin tuottoisaa aikaa. Koululta jäi aikaa harrastaa ja into kasvoi kun näki omien taitojen kehittyvän vauhdilla. Rupesin maalaamaan ja piirtämään aktiivisesti myös kotona, joten töiden määrä yli tuplaantui. Osa töistä on joskus muinoin ollut myös blogissa näkyvillä. Kun yhteen työhön keskittyi aidosti kunnolla, oli jälki melkoisen mukiinmenevää. Anatomia tuli tutuksi ja valöörit sun muut tulivat arkipäiväksi. Pinna kasvoi keskittyä yhteen työhön pitkään. Vähitellen myös nopeus kasvoi kun taidot kerttyivät.
Ysillä kävin hakemassa kuvataidelukioon Savonlinnaan, eli taikkariin. Sain aidosti erittäin hyvät hakupisteet ja niillä olisi menty heittämällä sisään, mutta jäin oman paikkakunnan lukioon vanhempieni päätöksestä. Enää se ei harmita vaikka aikamoisen katkerana kävin jättämässä oman lukion postilaatikkoon kirjeen, jossa hyväksyin opiskelupaikan. Taikkariin kuitenkin olin halunnut jo vuosia. Kuitenkin taikkarin hakukokeesta sain irti _paljon_. Oli mahtavaa saada haasteeksi muutomassa tunnissa tehdä 3 työtä ja käydä haastattelussa näyttämässä vanhoja töitäni. Itseasiassa en ollut itse valinnut töitä jotka vein näytille, vaan sen teki eräs taikkarin oppilas... (tunnistanet itsesi? :D ), kiitos siitä, säästyin silloin pähkäämiseltä!
Yläasteella miulle myös kehittyi omanlainen tyyli piirtää ja maalata. Sellainen ikäänkuin uniikki tapa, josta tunnistaa työni ilman nimmaria. Tätä tyyliä työstän edelleen vahvemmaksi... ehkäpä jokupäivä joku tunnistaa työni töikseni ilman nimeä??! Se ois aika huisia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti