Alempi kuva on eiliseltä. Maalailin, kattelin netistä inspiroivia
kuvia, polttelin kynttilöitä ja join suklaakahvia. Muutama sekunti tuon kuvan
oton jälkeen miulla istukin jo kaveri vieressä ja tunnelma muuttui jokseemmin
hilpeämmäksi. Eilinen on sellanen päivä jota en unohda varmaankaan seuraavaan
pariin vuosikymmeneen. Koskaan on niin kovin pitkä aika että sitä en voi
luvata.
Tänään päädyin
maalaamaan vesiväreillä tuon kuvan eilisen inspiroimana. Ulkona paisto aurinko
niin kirkkaasti että teki mieli hakea aurinkolasit ja sen jälkeen tovi jos
toinenkin vierähti päällystäen ensi jakson koulukirjoja.
Nyt päädyin
keskustelemaan vielä aiheesta että jos muistaisi kaiken. Kaiken aina syntymän
jälkeen. Kuinka ihanaa ja samalla hirveää se olisi. Mielenterveys ei kestäisi
jos mitään ei voisi unohtaa. Toisaalta sillon ei unohtaisi myöskään niitä
ihania asioita, jotka on muistaminen arvoisia. Kuitenkin liian usein kaikki
huonot asiat muistaa, mutta ne hyvät unohtaa.





