Aina välillä elämässä on tuollanenkin tunne. Silloin kun huomaa että joku esittää niin aikuista ja kaikkien kaveria ja samalla näkee kuinka pikkumainen ja petturi se kuitenkin on. Ainakin miulle vastaan tullu. Useempaaki kertaan. Nyt reaktiona on enää vaan: Saanks nauraa? Mikäs siinä jos joku tahtoo tehdä itsestään naurunalaisen. En jaksa kaksnaamasia ihmisiä, sanon päin naamaa jos joku minuu ärsyttää, turhaa selän takana jauhaa, tosin kaikille ei voi sanoo päin naamaa saamatta ikuisia vihoja ja pälyilyjä osakseen.
Väsymys painaa päälle ja miun päässä ei liiku oikeestaan yhtään mitään. Kouluun pitäis panostaa vielä muutama päivä, mutta ei nyt nappaa. Saattepahan lukee kantaanottavampaa tekstiä, muuta ei nyt oikeen synny. Jos nyt politiikan pitäisin täältä kuitenkin erillään.
Vielä pistäs jaksaa 8 kertaa herätä kouluun kevään aikana. Pöh. Lupaan että kun kesäloma alkaa postaan jotain spesiaalia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti