haaveilua

Jos joku sanoo, että lomalla saa levättyä niin voi opettaa miulle myös miten se tehdään. Alkuviikko on mennyt ompelukoneen ja muutoman muun vähälle jääneen harratuksen parissa! Saatte siis nähdä tuunailujuttuja loman jälkeen, jonkun verran olen niitä jaksanu/muistanu jo valokuvatakkin. Tää päivä on menny täpinöidessä ja haaveillessa. Kattelin Portugali, tai tarkemmin Lissabon valokuvia ja kaihoilin sinne.. sitten päädyin kokeilemaan ideaa lisätä piirustus osaksi valokuvaa. Tää testi on vielä hyvin alkeellinen, mutta täysin kehityskelpoinen?

Histofriikki4: Lukio

Viimeisimmäksi valkkasin LUKION kuviksen suosikkityöt. Kolme kurssia on siis jo takana ja neljäs alkaa seuraavassa jaksossa. Ensi vuodelle jää kuviksen lukiodiplomin suorittaminen. Sitä odotan INNOLLA! Lukion kuviksessa on ollut parasta kun on saanut suhteellisen vapaat kädet jokaisen työn suhteen ja minkäänlaisia ideoita ei kielletä. Jes. Portfolion kerääminen on aina huippua ja aiheet on olleet nice. Enemmän niistä kursseista löytyy aiemmista postauksista (alhaalla on tunnisteita niin valkatkaa sieltä 'koulun kuvis'). Lukio ajan kehityksestä osaatte työ varmaankin sanoa paremmin blogin perusteella.

HISTOFRIIKKI HAASTE JAKOON!!!!

Te kaikki ihanat lukijat jotka pidätte blogia teidän harrastuksesta, HAASTAN teidät KAIKKI tutkimaan kehitystänne vuosi vuodelta ja postaamaan näistä jokaisesta aikakaudesta kertovan jutun blogiinne. Laittakaa mukaan kuvia, selitystä ja mietteitä. Kertokaa tarina siitä kuinka olette nyt siinä pisteessä kuin olette. Kun olette valmiita laittakaa sama haaste eteenpäin! Ja myös linkatkaa bloginne tähän tai johonkin muuhun postaukseen niin voin kurkkia teidänkin tarinoita. :)

Histofriikki3: Yläaste

Yläaste oli erittäin tuottoisaa aikaa. Koululta jäi aikaa harrastaa ja into kasvoi kun näki omien taitojen kehittyvän vauhdilla. Rupesin maalaamaan ja piirtämään aktiivisesti myös kotona, joten töiden määrä yli tuplaantui. Osa töistä on joskus muinoin ollut myös blogissa näkyvillä. Kun yhteen työhön keskittyi aidosti kunnolla, oli jälki melkoisen mukiinmenevää. Anatomia tuli tutuksi ja valöörit sun muut tulivat arkipäiväksi. Pinna kasvoi keskittyä yhteen työhön pitkään. Vähitellen myös nopeus kasvoi kun taidot kerttyivät.

Ysillä kävin hakemassa kuvataidelukioon Savonlinnaan, eli taikkariin. Sain aidosti erittäin hyvät hakupisteet ja niillä olisi menty heittämällä sisään, mutta jäin oman paikkakunnan lukioon vanhempieni päätöksestä. Enää se ei harmita vaikka aikamoisen katkerana kävin jättämässä oman lukion postilaatikkoon kirjeen, jossa hyväksyin opiskelupaikan. Taikkariin kuitenkin olin halunnut jo vuosia. Kuitenkin taikkarin hakukokeesta sain irti _paljon_. Oli mahtavaa saada haasteeksi muutomassa tunnissa tehdä 3 työtä ja käydä haastattelussa näyttämässä vanhoja töitäni. Itseasiassa en ollut itse valinnut töitä jotka vein näytille, vaan sen teki eräs taikkarin oppilas... (tunnistanet itsesi? :D ), kiitos siitä, säästyin silloin pähkäämiseltä!

Yläasteella miulle myös kehittyi omanlainen tyyli piirtää ja maalata. Sellainen ikäänkuin uniikki tapa, josta tunnistaa työni ilman nimmaria. Tätä tyyliä työstän edelleen vahvemmaksi... ehkäpä jokupäivä joku tunnistaa työni töikseni ilman nimeä??! Se ois aika huisia!

Histofriikki2: Ala-aste

Ala-aste oli todellakin kokeilun ja hapuilun aikaa. Silloin testasin ensimmäistä kertaa savea, akryylivärejä, hiiltä, tussia (tussia ei huopakynää!!!), kunnollisia vesi/peitevärejä, mustetta, rautalankaa, erivahvuisia lyijykyniä, grafiikkaa, massoja, vesiluikoisia värikyniä... tätä listaa voisin jatkaa loputtomasti. Tästä kaikesta saan kiittää kuvataidekoulua ja meidän opettajaa Maijaa, hän oli miulle juurikin se oikea ihminen opettamaan miun tietopohjan ja kokeilunhalun perustan (KIITOS).

Ala-asteella vähitellen kolmiuloitteisuus alkoi parantua ja omiakin ideoita syntyä. Yllättävän vaikeaa kuitenkin oli löytää töitä siltä ajalta, oon aika vahvasti heittänyt niitä töitä vuosien varrella roskiin mikä harmittaa nyt suuresti. Jonkin aikaa sai penkoa että töitä edes löytyi... 

Histofriikki1: Leikki-ikä

Tein viikonloppuna matkan omaan historjaani. Perjantaina sain vielä ihan viimeiset syntymäpäivälahjani, yksi kaikista mieluisimmista oli ukolta. Hän oli kerännyt vanhoja piirustuksiani nippuun ja antoi ne minulle. Oli ihanaa nähdä sitä todellista kehittymistä. Sittemmin innostuin katselemaan muita vanhoja töitäni. Tämän viikon aikana saatte nähdä töitäni ja kehitystäni vaihe vaiheelta. (Pienten selitysten kera).

Olin hyvinkin rauhallinen lapsi joka rakasti näperrellä ja leikkiä pikkujutuilla, mutta jo hyvinkin pienenä vaadin sitä 'täydellisyyttä'. Olen eräänkin kerran kuullut tarinoita jossa olen valittanut ettei joku ole tarpeeksi hyvin ja sitten turhautunut... värityskirjat ja leikkaamistehtävätkin on tehty millilleen. Tuollaisia tähtijalkaisia- ja käsiä olen tehnyt paljon, tuo oikeanpuoleinen taas on minusta edelleenkin kaunis työ. Ikää molemmissa 6 vuotta ja seuraavana syksynä aloitin kuvataidekoulun.

Rinsessana

Viime päivinä on saanut olla PRINSESSA. Ensin täytin 18, sitten tanssahtelin koko päivän Wanhana vuosimallia 2o13. Muutenkin olo on nyt kevyt. Enää ei tartte stressata vanhoja, ollaan koulun vanhimpia ja  jakson loppuun sekä kirjoituksiinkin on vielä tarpeeksi aikaa, tiedän myös että mitä kirjoitan ja milloinkin. Muutenkin elämä hymyilee. Ihanaa huomata katsoessaan kalenteria että sielläkin on aikaa jäljellä. Loman suunnitelmatkin alkaa olla valmiita. Ajatukset harhailee ja on kevyt olo. Tosin vähitellen stressi ja ahdistus taas nousee. Alan ymmärtämään että pitäis alkaa olla _aikuinen_. Ottaa vastuuta ja huolehtia omista asioistaan oikeasti. Voisi kai vaan todeta, maailma - täältä ollaan tulossa!! 

Ps. Miun vanhojen mekkoa voi katsella täältä.

Otan hyvin mielellään sinne kommenttia vastaan

 ja toiveista tottakai lisää  kuvia ja tarinoita!!

Klassikko kirjoja

Vois sanoa että juuri nyt kaikki menee ketuilleen. Perjantaina uhkaavasti lähestyy _wanhojen tanssit_ ja paniikki alkaa olla melkoinen. Kaiken kukkuraksi olen vielä kipeänä juuri nyt. Kaikki on vielä kuitenkin viimeistelemättä. Netti tökkii ja on toimimaton, joten en ole päässyt postailemaan, enkä muutenkaan kiireiltäni olisi joutanut. Pöh. Kaikki leviää käsiin!!! Ensi tiistaihin asti saan juosta pää kolmantena jalkana edes takaisin. Pää räjähtää uuden jakson takia. Enkö vaan saisi olla joskus väsynyt ja jäädä kotiin nukkumaan niin ettei kukaan kaipaa?!!?!?!

Okei, ei elämä ole noin murheen murtamaa. Olen innoissani kun äidinkielessä luetaan klassikkoja, valkkasin itelleni hamletin kun kuulema olen jo liikaakin tutustunut humisevaan harjuun ja Romeo&Juliaan. Ei tosin huono valinta tuokaan. Tuolla ylhäällä on näkyvillä myös luonnos johon liittyy kirja. Se on vain nopea luonnos ja idean tallennus paperille mutta mietin että oikeasti voisin työstää tuosta jotain hienompaa! Niinkun jonkun oikean työn minkä laittaisi seinälle, niitä tulee tehtyä liian harvoin. Ja okei voin ehkä mainita että vietin maailman ihanimman synttäripäivän perjantaina, maailman ihanimpien ihmisten kanssa. Purrr. Tosin pitäis kai ruveta hirvittämään kun en enää ole kauneimmassa iässäni.. ehheh!

Yllätyin kun niin moni toivoi enemmän todellisuutta ja projekteja! Se että piirustuksista ja maalauksista tykkäätte ei tullut yllärinä. Kokeilen lisätä tuota todellisuutta vaikka tuollaisilla valokuvilla, kuten tuossa ja enköhän muutakin keksi...projekteja on jo tiedossa!

Selvästi huono päivä.

Voi kettu tätä päivää!!! Kirjaimellisesti mikään ei onnistu. Aamulla uskonnonkoe meni lottorivillä, iltapäivän ajotunnilla oli melkein mahdotonta muistaa kuka saa ajaa ensin, vaikkei se ole koskaan aiemmin tuottanut ongelmia. Tuossa oleva kuva on miun kalenterista, äiti kattoi että kuvassa on joko tunneli tai pöytälamppu...luulin kyllä itse että auto sisältäpäin...huoh. Aina ei vaan voi onnistua, luulin kylläkin että osaan piirtää auton ja pöytälampun sen verran selkeästi, että ne erottaa toisistaan. 

En edes uskalla kuvitella mitä pian alkavasta pianotunnista tulee.

Perjantaina rupean rupsahtamaan, en ole enää nainen parhaassa iässä. Melkein harmittaa. Enemmän harmittaa se kun ymmärsin että lukiolaisena olemisen ihanuutta on enää jäljellä vuosi. En ole vielä lähellekään valmis luopumaan luokkakavereistani, mutta silti maailma, tai oikeastaan Jyväskylä polttelee.

Onko kenelläkään muulla selvästi huono päivä?

Bändikuva, tilaustyö

Kuvan tilaaja ei vielä ole nähnyt (mahdollista) lopputulosta ja vielä tekisi mieli jatkaakkin, mutten tiedä että kuinka. Opethin musiikkia sen verran tietäen en halunnut siloiteltua, tip top viimeisteltyä ja tasaista jälkeä. Mielestäni piirustusjäljessäkin saa olla rosoisuutta! Voin vaan sanoa että oli tuskaa tehdä tuo logo, huhhuh! Varsinkin kun tänään oli sellainen päivä, ettei muutenkaan kynä meinannut kestää kädessä. Mutta hauskaa oli tehdä kerrankin jotain erilaista.

Tuolla sivussa on sitten ne pari galluppia menossa jonne tahdon ja pyydän paljon vastauksia!!! Että tiedän minne suuntaan pitäisi olla menossa. Ainakin näillä näkymin tahtoisitte nähdä enemmän sitä 'todellisuutta', olen pyrkinyt pitämään kaiken henkilökohtaisen kulissien takana, mutta ehkä on aika vähän longottaa kuka täällä näitä oikeesti piirtelee?!?

Tänään pitäisi saada vielä tuhansia asioita tehtyä (autokoulun kirjallinen lähestyy, maanataina ja tiistaina kokeet, vanhojen tansseihin enää vajaa 2 viikkoa, ensi viikonloppuna vietetään miun synttäreitä, jakso vaihtuu koulussa...). Elämä on aika hulabalooto mutta eiköhän tästä selvitä!