perjantai 30. marraskuuta 2012

Distance


Söin äsken jätskiä lumipyryssä pihalla. Selän takana äiti paketoi joululahjoja. Mietin kuin paljon kello on Kanadassa, päädyin siihen et iskä on  vasta herännyt tähän päivään. Glögi lämpenee keittiössä ja hemmottelin itteäni äsken ostamalla kirkkaan kastehelmi-tuikun.
Pitäis kohta paketoida kaverien ja perheen joululahjat, varsinkin kun niiden pitää olla tänä vuonna extra aikaisin jaettuna. Tavallisesti joulukierros sukulaisten luokse on tehty aattoa edeltävänä viikonloppuna, nyt mennään jo joskus joulukuun puolen välin paikkeilla.
Koulussa hellitti kokeet ja muut tänään, viimeinenkin essee palautettu ja nyt on taas aikaa touhuta omia. Tosin oman kone herjaa ja ei yhdistä nettiin, joten joudun käyttämään meikäläisten konetta, joka ei juuri innosta. Haaveilin että postailisin nyt ahkerasti mutta katellaan.
Huomenna nautiskelen herkkuruoista, letuista, leffoista ja nauran lihakset kipeäksi. Onnellisuutta.

maanantai 26. marraskuuta 2012

Maata näkyvissä 2012



Maltto siellä aina hetkellisesti jotain luonnostellakkin. Tosin kovin moni jäi niin raakileeksi että kuva tuskin aukeaa kenellekkään täysin tietämättömälle. Festarit kruunasivat uudet tuttavuudet ja mitä mainioimmat esiintyjät. Jälkikäteen on ihana muistella ja videokameraan oli tallentunut yllättävänkin hyviä otoksia, niitä sitten myöhemmin.

Tänään koulussa päätettiin wanhoihin tanssit ja kuultiin että kansainvälisyyskurssilla lähdetään Barcelonaan! Hyvä päivä siis. Tosin jostain pitäis löytää viikonloppuna keräämät voimat ja napata koulukirjat käsiin, muttei oikein natsaa. Paljon mukavempaa on paketoida joululahjoja ja päälystää koulukijoja. Kyllä paketoida joululahjoja. Oon kerrankin ajoissa, varsinkin kun en vietä joulun aikoja Suomen puolella.

Kaipaan lunta! Vihdoin viimein lämpötilat sentään laskee pakkasen puolelle... jos sitten satais sitä luntakin?

sunnuntai 25. marraskuuta 2012

hymyilyttää

Elämä, kaverit, muistot, valokuvat, jouluvalot, kynttilät, lumi, pakkanen, vapaus, linnut, sanat, uudet tuttavuudet.
Ne minua hymyilyttää. Viime viikon aikana on pitkästä aikaa hymyilyttänyt. Muikeaa. Mikä teitä hymyilyttää?

Oon piirtäny ihan hurjasti parin viikon aikana, mutta tuntuu etten koskaan kerkeä saamaan niitä koneelle. Nyttenkin siis hyvin vanha hiilipiirustus josta muokkasin koneella vähän kivemman. Kuvassa on muuten ensimmäinen ilman mallia piirretty ihminen.

Ensi viikosta on tulossa ihan hirveä - jakso vaihtuu pian niin pitäisi keretä tekemään työt loppuun ja lukemaan kokeisiin. Haluaisin vaan mennä pihalle haistelemaan ilmaa ja kuunnella musiikkia. Pianoakin olisi ihana pimputtaa kunnolla. En jaksa stressata ens viikkoa koulussa, haluun vaan hymyillä, nyt se on paljon helpompaakin kun takana on 12h yöunet ja mielessä jänniä juttuja.

Niin mikä teitä hymyilyttää tänään?

tiistai 13. marraskuuta 2012

Sekavaa meininkiä vaihteeksi


Uusi ulkoasu - uudet kujeet, tai sitten ne samat kujeet. Ainakin tänään vähän sekavaa menoa. 

Syksy ja pimeys imee kaikki voimat ja koko ajan väsyttää. Yritän selvitä kunnialla koulusta, siis näpertelen teidän iloksi vähemmän juttuja. Viikonlopuksi suuntaan MN-festareille.

Mietin että jos malttaisin festareilla pysähtyä paikalleen piirustusvälineidan kanssa, voisi lopputuloksesta tulla aika jännä! Hihii katellaan mitä saan aikaiseksi.

Niin tuo kuva tuossa vieressä on kolme miun vanhaa työtä yhistettynä ja sitten vähän vielä lisaa muokkailtuna. Miun ajatukset on yhtä selkeät kun tuo kuva.

Hei se tärkein asia. Mitä tykkäätte tästä ulkoasusta? Ainakin vaihtelua turkoosiin olemukseen. Ja onko teistä kukaan tulossa maata näkyvissä festareille? Jos joku miut siellä tunnistaa (vaikka siitä piirustuslehtiöstä) niin pitää tulla nykäsemään hihasta. :)

lauantai 10. marraskuuta 2012

rakastan.










Voi rakkautta. Koko päivä on taustalla soinu Lana Del Rey. Like !

Keittiöstä kuuluu ompelukoneen hurina. Äiti ompelee miun vanhojenmekkoa. Ukko kattoo ollarissa iskän kanssa raveja. Tekis mieli maalata kuvaa miusta ja veljestä. Se pyörii tuossa ylhäällä. Mutta työ on opistotalolla, eikä miulla oo edes öljyvärimaaleja kotona. Mitä pitempään työtä tuijottelee sitä valmiimpi - ja rakkaampi se on. Työllä on mielettömästi merkitystä ja oottelen että se saa arvoisensa paikan seinällä.

Aamulla äiti ripusti miun töitä olohuoneen seinille. Sinne päätyi mm. tuo omenankukka öljyvärimaalaus. Muistelen etten muita tänään ripustettuja töitä en ole edes esitellyt. Lähinnä varmaankin siksi että ne ovat garfiikkaa (joka ei todellakaan oo miun vahvin laji) ja vuosilta 2006, 2008 ja 2011. Ehkäpä näätte nekin vielä joskus?

Tuossa viimeisenä pyörii yksi monesta suunnitelmasta uudeksi ulkoasuksi. Odotelkaas vaan, jokukerta säikäytän teidät upouudella ja ihanaisella ulkoasulla. Siihen voi kyllä mennä kuukausi... tai pari tuntia. Olis ihan kiva itekkin tietää milloin sen saan valmiiksi. Jotain muutakin olen teidän päänmenoksi keksinyt! Hihiii

Vähitellen pitäisi saada pari projektia valmiiksi, nekin tulee sitten aikanaan esittelemään täällä. Voi kääk jos meinasin vielä värkkäillä ihmisille omatekoiset joulukortit niin pitäis varmaan jo nyt alottaa. Toisaalta jos en ite vietä joulua (ainakaan Suomalaista) niin tarviiko miun värkkäillä maailman suloisimpia kortteja.. ainakaan kaikille..?

torstai 8. marraskuuta 2012

Pianointia



Mitä oon menny tekemään? Ei ihan heti tuu mieleen kuvailla omaa soittoonsa, sitten ihan ylimuokata sitä ja heittää sitten blogiin. Äh. No tein sen jokatapauksessa. Oon harkinnu tätä pitkään pienes mieles salaa - kaikki voi kuulla miun soitossa ne monet välivuodet jotka nyt harmittaa. Oon kuitenkin syksyn aikana parantanu ihan hurjasti. No kyllä te kestätte.

Pianointi ja musisointi muutenkin on vaan niin miun juttuja. Joka ilta vierähtää tunti, tai kaksi soittaessa jotakin instrumenttia. Ja kun saa uuden kappaleen soitettavaksi ei loppua näy. Mietin usein että miten meikäläisillä kestää hermot kuunnella. Toisaalta kuunteli ne sitäkin kun soittelin pienenä pimpelipom kappaleita joiden niminä oli trampoliini, pupun loikka, piipaa-auto,...

Piirustelu videoita on tulossa piakkoin lisää (heti kun kerkiän) ja niistä te ootte tuntuneet tykkäävän. Heittäkää tähänkin mielellään risuja ja ruusuja. Tiedän kyllä jo nyt että laatu on mitä on, panostan sitten seuraavassa siihen enemmän. (Tai no ensimmäisenä tutkin missä on ongelman lähde.) Ps. videon alla on biisin alkuperäinen versio.

keskiviikko 7. marraskuuta 2012

a Cup of tea

Mitä maailma olisikaan jos ei ois niitä ihania ihmisiä jotka on aidosti omia itsejään? Tai jos ei ois niitä ketkä saa vaan hymyn huulille, vahingossa tai tarkoituksella. Onnea on huomata ettei ole onneton.

Elämä jatkuu. Ei vaan jaksais ihmisiä jotka valittaa, on tullu viimepäivinä huomattua kuinka helposti valituksen sanat lipsahtaa, myös omasta suusta. Kaikki on loppujen lopuksi hyvin, silti pitää toistaa; miul on kylmä, minuu väsyttää, ei jaksa, ei kiinnosta, en tahdo. Ei osata olla onnellisia pienistä asioista, saati arvostaa niitä. 

Tällä hetkellä nautin täysillä niistä pienistä hiljasista hetkistä ja niistä kun voi nauraa ja nauttia. Miksi meidän pitää tehdä itse elämästämme kurjaa murehtimalla olemattomia asioita? En enää jaksa sitä. Olen onneton kun olen, sitten voin olla taas onnellinen. Niin helppoa se on.

lauantai 3. marraskuuta 2012

Aika pysähtyä


Ajattelin pitää vielä pari päivää taukoa tän blogin kanssa, mutta en sitten malttanut. Vieläkään ei vaan jaksa keskittyä täysillä tekemisee, ihan huuhaa olo. Kuitenkin selvitän päätäni piirtämisellä niin miksipä en niitä julkaisisi vaikken ookkaan täydellisen tyytyväinen. 
Vietän pyhäinpäivää vanhan tavan mukaan hiljentymällä ja sytyttämällä kynttilöitä rakkaiden muistolle. En jotenkin osaa vielttää halloweeniä tai muutenkaan, liian moni on lentäny enkelinä taivaalle. Joskus on vaan tarve pysähtyä rauhassa muistelemaan. Hautausmaalla oli taas kaunista.


-Palkinto part 4 & 5 kuukauden sisään! Kiitos Marsa ja Maria! Omia suosikkejani en siis vieläkään linkkaan, tosin Marian blogi on myös yksi uusista suosikeistani, joten ainakin se vilkaiskaa. Jännää että ootte ruvennu tykkäilemään tästä blogista näin paljon viimeaikoina. Merkki siitä että jotain on tehty oikein.

perjantai 2. marraskuuta 2012

En unohda koskaan


Aivain mielettömän ihanan ihmisen muistolle. 
Jään kaipaamaan siun hymyä ja elämänasennetta. 
En unohda koskaan.
Kiitos kaikesta.

Jatkan vielä pari päivää blogitaukoa. En jaksa keskittyä mihinkään ja ajatus harhailee. Työ ei tee kunniaa niinkuin sen pitäisi. Tää kuuluukin tunne kuvien puolelle, enemmän sitä elämää...